Millaiselta elämäni näyttää ensi vuonna tähän aikaan? Onko minulla silloin oma vauva, jota nukutan ulkona kopassa? Peitän kehdon vaalealla harsolla, joka varjostaa pilttiä auringolta ja suoja ampiaisilta, mutta päästää silti lävitseen kevyen tuulenhengen. Olenko silloin niin väsynyt äidillisistä velvollisuuksista, ettei energiani riitä kukkien hoitoon? Tai ehkä olen vuoden päästä vasta raskaana ja vältän käsittelemästä multaa toksoplasman pelossa Ehkä nämä ovat viimeiset parvekekukkani seuraavaan pariin vuoteen.

Edelliseen postaukseeni sain vinkin Lumikilta tähän Koulumiehen kirjaan. Tänään käydessäni Ärrällä kirja pisti silmääni uutuuspokkareiden osastolta.

Pidin hyvin hyvin paljon. Tämä oli yhtä hyvä kuin Ben Eltonin Vauvahorkka. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille lämpimästi.

Mitäs muuten arvelette, onko negatiiviseen testitulokseen hyvä reagoida sanomalla kurjaa, mutta tervetuloa hoitamaan minun vauvaani?