Muistan lukeneeni niin monesti, että tiedonjanostaan huolimatta, ei lapseton löydä alan kirjallisuutta. Sitä ei olekaan paljon, monet teokset raapaisevat pintapuolisesti lapsettomuuden tuskaa, mutta ikän kuin peitelläkseen tällaista vajavaisuutta, ja kuin pahoitellen, lakaisevat sen maton alle ja jatkavat toisella aiheella. Silti, kun lapsettomuudesta kärsivä ihminen löytää aiheesta kertovat kirjan käsiinsä, ahmii hän sen jokaisen sanan ja itkee surun ja myötätunnon kyyneliä, yhä uudelleen ja uudelleen.

Siinä selitys, miksi näitä luen. Kirjaan on koottu 30 henkilön anonyymi tarina lapsettomuudesta. Tarinat eivät suinkaan kaikki pääty onnellisesti. Samantyyppisiä tarinoita lojuu pöydällä vielä kaksi kirjallista lisää, mutta mielenterveyteni tai vähintäänkin yöunieni tähden ne on jätettävä myöhempään ajankohtaan.

Lisää kirjan herättämistä ajatuksista voit lukea täältä.