Lukunäytettä ei tällä kertaa heru: kirja piti jo kiikuttaa takaisin kirjastoon. Erityisen herkullista kohtaa en kyllä tällä kertaa havainnutkaan.

Binchy palasi vanhaan tyyliinsä. Tarina lähti rakentumaan uuden sydäntaudeista toipuvien klinikan henkilökunnan ja potilaiden ympärille. Binchy keskittyi tuttuun tapaansa aluksi jokaiseen henkilöön syvemmin yksitellen ja lähti sen jälkeen nivomaan heidän kohtaloitaan yhteen.

Tämä kirja sopii erinomaisesti todelliselle fanille, sillä kirjassa vilisi viittauksia vanhoihin opuksiin kuten Punaisen höyhenen keittiö ja Taverna tähtien alla. Henkilökohtaisesti työni ja sähköisten medioiden informaatioähkyn rasittamalle muistilleni tämä oli liian kova koitos. Muistin henkilöiden nimien olevan tuttuja ja sijoitin muutaman heistä edellä mainittuihin teoksiin, mutta en kyennyt muistamaan heidän taustoistaan sen enempää. Tästä ei voine kirjailijaa syyttää, mutta omaa lukukokemustani se heikensi.

Kirjan keskivaiheilla oli mielestäni täysin irrallinen, joskin Binchyn kirjoissa pakollinen, tarina papista ja hänen wannabe tyttöystävästään. Läpi kirjan myös puhuttiin jostain tuntemattomien henkilöiden puolalaishäistä ja tähän juonenkäänteeseen en missään vaiheessa saanut selvyyttä. Mistä se oikein tuli ja minne se oikein meni?

Pidin kirjan alusta, mutta pappitarinan kohdalla tipahdin kyydistä, enkä saanut kiesejä kunnolla kiinni koko loppukirjan aikana.

Itseäni parempimuistisia ihmisiä toivotaan jättämään pyyhkeitä ja selitys papille ja häille allaolevaan kommenttilaatikkoon. Kiitos.