Hän nosti kämmenselällään leukaani ylös ja veti hiukset pois kasvoiltani. Hiukan leivänmuruja varisi leninkini kaula-aukosta sisään. Muut miehet kokoontuivat ruudullisissa asuissaan ympärille tiiviiksi joukoksi, ja heistä uhosi voimakas hien ja alkoholin haju. Vasta silloin huomasin, että heillä kaikilla oli poskiparta ja kiltti päällään - erikoista, jopa tässä osassa Skotlantia. Oliko minut tuotu klaanikokoukseen tai rykmentin perinnejuhlaan?

Tästä kirjasta riittääkin juttua! Tämä kahdeksansataasivuinen järkäle piteli minua otteessaan koko viime viikon, en päässyt nukkumaan enkä lenkille enkä oikein minnekään muuallekaan. Töissä mietin, että miten kirjassa lopulta oikein käy.

Päähenkilö, Claire, on syntynyt 1900-luvun alkupuolella, vuonna 1918 muistaakseni. Muinaisen kivikehän kautta hän siirtyykin ajassa kaksisataa vuotta taaksepäin klaanien hallitsemaan Skotlantiin.

Tätä suositeltiin Untinen-Auel -postauksessani ja sen perusteella viimeinkin sain lainattua. Alkuun en pitänyt kirjasta. Odotin sen ajoittuvan kivikaudelle, kuten Maan lapset -sarjan kirjat. Kielenkäyttö ei myöskään ollut hirvittävän taitavaa ja paikka paikoin historiallisten faktojen kertaus tuntui puuduttavalta. Itse tarinassa oli kuitenkin jotain mielenkiintoista ja alkuun päästyäni en olisi hennonnut laskea kirjaa kädestäni.

Enempää en sittenkään sano, mutta suosittelen! Mikähän mahtaa olla sarjan seuraava osa? Lainaan sen huomenna.