Taru painoi kätensä vatsalle, vai oliko pitänyt sitä siinä koko ajan? Vauva nukkui ja potki unissaan, mistä sellaisen pystyi tietämään? Miten niin pieni voi painaa niin paljon, jättää elämänkokoisen jäljen? Niin kuin jälki olisi olemassa jo ennen sitä, niin kuin se olisi siinä odottamassa, että siihen astutaan.

Laskettu aika on kokoelma novelleja raskaudesta ja äitiydestä, lapsettomuuttakin sivuten. Novellit ovat osittain toisitaan erillisiä, mutta osa linkittyy toisiinsa.

En oikein pitänyt kirjasta, paikka paikoin luin selaillen. Olen huono tulkitsemaan salattuja merkityksiä rivien välistä ja sana tekotaiteellinen värjyy huulillani. Joku muu voi tykätäkin.