Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta. Millä minä sen autotallin edustan lapiooin, kun lonkka kolisee. Naapuripitäjään on avattu uusi pankkikonttori, siellä pitäisi olla yhdeltätoista, mutta ehdinkö? Kyllä en.

Pankin vakavaraisuuden tietää kahvista ja avajaispullan laadusta. Jos on vanhaa pullaa ilman raesokeria niin semmosen pankin rahoitusta epäilee heti. Jos taas tarjoillaan täytekakkua ja kahvin kanssa kermaa niin tuhlailuun kaatuu sellainen konttori. Tietää, että nyt on nuoret miehet tekemässä hölmöjä päätöksiä. Minun rahojani saa säilyttää ja lisätä semmonen konttori, missä kahvi tehdään Mokkamasterilla, on punasta maitoa ja uunituoretta pitkoa. Jos vielä löytyy suolasta, karjalanpiirakoita taikka pataa, niin saatan avata metsärahoille toisenkin tilin.

Suosittelen! Luin kirjan jonkin arvostelun perusteella. Sain sellainen kuvan, että tämä olisi hyvin humoristinen kirja. Sitä se ei oikeastaan ollut - ja kuitenkin oli. Kirjassa vanha mies alkaa lääkärintarkastuksen jälkeen purkamaan mielipahojaan yleisönosaston kirjeisiin, jotta paha mieli ei jäisi sisuskuntaa jäytämään ja terveyttä turmelemaan. Aluksi kirjeet ovat sattumanvaraisista aiheista, mutta pian niistä kehittyy loogisesti etenevä tarina.

Pidin kirjasta hyvin paljon. Se oli lämminhenkinen je elämänmakuinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Hyvin hyvin suomalainen ja suomalainen sisu ja periksiantamattomuus näkyy jokaisessa kirjeessä.

Vasta lukunäytettä kirjoittaessani havaitsin, että tässähän on käytetty murretta! Yleensä inhoan murrekirjoja, mutta tässä tapauksessa se ei häirinnyt (yllättäen, kun en edes huomannut asiaa).

Tästä tuli hyvä olo. Lue.