Mä tunnen olevani ku pieni kala joka kurkistelee akvaarion lasin takaa ulos; vesi on väljehtynyttä ja mädäntyneet kasvit huojuu pohjalla ja tarrautuu muhun kiinni, ja mä työnnän kasvojani lasia vasten ja odotan että joku tulis ja päästäis mut ulos, kuka tahansa, särkis akvaarion ja antais veden roiskahtaa maahan, mutta kukaan ei tule.

Lisää Härköstä. Tässä on kirja, jota en koskaan ajatellut lukevani. Luulin hölmöksi rakkaustarinaksi, jota se ei suinkaan ollut. Mistä sanoisin kirjan kertovan? Naiseudesta? Seksistä? Siitä mitä ulkoinen paine saa odottamaan parisuhteelta? Luetaan tilastoja, keskiverto pari on intiimissä kanssakäymisessä niin ja niin usein. Pysymmekö nyt käyrällä?

Pidin kovasti. Olisi pitänyt lukea tämä kirja vuosia sitten, silloin se olisi kolahtanut kohdalleen.

Ainoa negatiivinen puoli oli se, että koko kirja oli kirjoitettu murteella. En voi sietää murretekstejä. Tekstiviestissä, sähköpostissa menettelee, mutta painetussa sanassa ei koskaan. Ei, vaikka tämä oli omaa murrettani. Uskallan väittää, että kirjasta olisi välittynyt sama tunnelma, vaikka se olisikin kirjoitettu kirjakielellä. Mielipiteitä?