Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.

Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi - ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. Lukiessani muistin, että olen ainakin vuosikymmen sitten lukenut enemmänkin naisen asemasta mm. muslimimaissa kertovia kirjoja. Pitäisi kaivaa uudelleen esille ne kirjat, mutta paha kyllä muistan ainoastaan miltä kansikuva näyttää.

Kirjassa järkyttävintä oli se, että se sijoittui lähihistoriaan ja siinä päästiin aina 2000-luvun puolelle asti. Tällainen elämä on monille naisille arkipäivää edelleen. Pistää ajattelemaan, miten onnekkaita olemme täällä.

Kirja herätti ajatuksia myös sodasta ja tasa-arvosta. Ei mitään uusia ajatuksia tosin. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa uskonnon varjolla.

Älkää käsittäkö väärin. Tarina ei missään mielessä ollut historiikki tai tylsä. Kirjassa keskityttiin täysin Mariamin ja Lailan vaiheiden ympärille. Heidän elämänsä rakkauksiin, pettymyksiin, lapsettomuuteen, lapsiin, ystävyyteen, menetyksiin...

Toivoisin, että sisältäni löytyisi edes palanen näiden naisten lujuudesta.