Samin teki mieli kysyä, oliko Julia oppinut hyväksymään sen mahdollisuuden, ettei hän ehkä kykenisi saamaan lapsia, mutta Sam ei voinut. Ei vielä. Hän tuntee Julian. Hän tietää, että Julia on ikään kuin työntänyt päänsä pensaaseen, haudannut pelkonsa syvälle, niin syvälle, ettei joudu kohtaamaan sitä silmästä silmään.

Lukiessani kirjoja, joissa vaikka vain sivutaan lapsettomuutta, en enää pysty sinällään nauttimaan tarinasta, vaan arvion kirjaa lapsettomuuselementin kannalta. Tässä kirjassa näkökulma ei ollut onnistunut. Ylläoleva sitaatti saa vereni kiehumaan, siinä on niin monta kohtaa väärin. Selvästikään kirjailija ei ole tiennyt, mistä hän puhuu kertoessaan lapsettomuudesta.

Muutoin perinteistä Jane Greeniä. Lajityyppinsä alinta kastia.