Austen saattoi toki myös keskustella kotitalouteen liittyvistä arkisista asioista yhtä aikaa älyllisempien, ihmisluontoa koskevien havaintojensa ohella. Ja lähes aina, keskustellessaan omenien hinnoista tai jostakin uudesta muotioikusta, hänen onnistui ujuttaa huomioihinsa hitunen ironiaa muistuttaakseen itselleen ja muille, että se mistä puhuttiin, saattoi hyvinkin olla ristiriidassa sanojan ajatusten kanssa. Austen kirjoitti sisarelleen Cassandralle: "Tiedäthän, miten paljon sokerikakun ostaminen minulle merkitsee", osoittaen kykyään tehdä pilaa omasta persoonastaan; hän oli älykäs nainen, joka kuitenkin saattoi nauttia asioista, jotka monien muiden mielestä olivat mitättömiä ja pitkäveteisiä.

Jane Austenin (1775-1817) elämän vaiheet ovat askarruttaneet useammin kuin kerran. Jälkipolville on säilynyt Jane Austenin ja hänen siskonsa Cassandran välistä kirjeenvaihtoa, jolta pohjalta tämäkin elämänkerta on melko pitkälle rakennettu. Cassandra kuitenkin hävitti osan kirjeenvaihdosta Janen kuoleman jälkeen, joten koko totuutta ei tiedä enää kukaan. Tämä teos kuitenkin valottaa niitä tapahtumia, jotka ovat tiedossa ja kirjassa pohditaan kiitettävästi kirjailijan oman elämän tapahtumien vaikutusta hänen tapaansa kirjoittaa sekä hänen kehittymistään kirjailijana.

Kirjassa pohditaan myös sitä asiaa, minkä vuoksi Austenia filmatisoidaan yhä uudelleen ja uudelleen. Tässä esitetäänkin hieno teoria, että filmatisoinnit sattaisivat heijastaa meidän aikamme uupumista ulkonäön ja seksuaalisuuden jatkuvaan ylikorostamiseen, minkä johdosta viivytetyn nautinnon aistivoima tuntuu vetoavammalta.

Jos ymmärtäisin syyt Austenin tuotannon merkitykseen itselleni, tuntisin epäilemättä itseni vähän paremmin.