He laittoivat nopeasti makuusijan valmiiksi, ottivat esiin jotain muitakin tavaroita, ja sitten Ayla oikoi nuttua ja lyhyitä housuja, joita oli säästänyt tärkeämpiin tilaisuuksiin. Hän katseli asua tarkasti. Pehmeän notkea uroshirven nahka oli leikattu mamutoiden suosimaan yksinkertaiseen tyyliin eikä puvussa ollut koristeita, mutta se oli puhdas, vaikka siinä näkyikin tahroja. Nahan nukkapinnasta oli vaikeaa saada tahroja pois pesemälläkään, mutta mitään muuta säällistä päällepantavaa hänellä ei juhlaan ollut. Matkalla ei voinut raahata kaikkea mukana vaikka hevoset olivat apuna kuljettamassa, ja Ayla oli halunnut ottaa mukaan muita, vaihtovaatteita tärkeämpiä tavaroita.

Maan lapset -sarjan viimeksi ilmestynyt osa. Tapahtumat sijoittuvat kivikauden ihmisten aikaan. Pääosissa ovat Ayla ja Jondalar, jotka tässä osassa saapuvat viimein Jondalarin heimon asuinsijoille.

Pidän tästä enemmän, kuin matkakirjasta eli Tasangon vaeltajista. Tässä tapahtuu enemmän ja kertausta menneeseen sekä maisemakuvauksia on vähemmän. Malttamattomana odottelen sarjan seuraavaa osaa, jota saa kenties hyvinkin odottaa vielä pitkään.

Tämä kirja sopii ihmisille, joita kiinnostaa, millaista elämä on saattanut luolaihmisten aikaan olla ja jotka ylipäätään arvostavat hyvää tarinaa.